Kategoria: Suomeksi 🇫🇮

Syksy tuo tullessaan kirpeitä aamuja, piteneviä iltoja ja sen kuuluisan “kylmä hiipii varpaisiin” -tunteen. Onneksi muutamalla niksillä retkistä ja ulkoiluhetkistä voi nauttia mukavasti, vaikka lämpötila laskisi.

1. Kerrospukeutuminen on kaiken A ja O

Aloita ohkaisesta aluskerroksesta, joka siirtää kosteutta pois iholta. Lisää väliin eristävä välikerros ja viimeiseksi tuulen- ja sateenkestävä kuori. Näin voit säädellä lämpöä helposti liikkeen ja taukojen välillä.

2. Lämmin taukovaatetus

Pakkaa mukaan erillinen taukotakki, esimerkiksi kevytuntuva tai paksumpi villapaita. Vedä se päälle heti kun pysähdyt – silloin keho ei ehdi jäähtyä.

3. Muista kädet ja jalat

Suurin osa lämmöstä karkaa päästä, käsistä ja jaloista. Ota mukaan pipo, varahanskat ja paksummat sukat. Pieni istuinalusta pitää myös varpaat lämpiminä, kun ei istu kylmää maata vasten.

4. Kuuma juoma kulkee termarissa

Lämpö ei tule vain vaatteista – kuppi höyryävää kahvia, teetä tai kaakaota on yhtä tärkeä retkivaruste kuin kompassi. Juoma tuo energiaa ja nostaa mielialaa.

5. Liiku ja pysy lämpimänä

Kun pysähdyt, tee pari pientä liikettä – kyykkyjä, käsien pyöritystä tai pieni kävelylenkki nuotion ympärillä. Liike pitää verenkierron vilkkaana ja mielen virkeänä.

Kun syksy kiristää otettaan, nämä viisi vinkkiä auttavat nauttimaan luonnosta turvallisesti ja mukavasti. Viileä keli voi olla este – tai se voi olla elämys.

Avotulen tekeminen, kuten nuotion sytyttäminen, on monelle osa luonnossa liikkumisen elämyksiä. Tulen käsittelyyn liittyy kuitenkin merkittäviä turvallisuusriskejä, ja siksi on tärkeää noudattaa ohjeita ja määräyksiä.

Mikä on avotuli?

Avotulella tarkoitetaan tulen käyttöä, jossa tuli voi päästä irti maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi nuotiot, risujen poltto, kokot, kertakäyttögrillit ja risukeittimet. Avotulen tekemiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Milloin avotulen teko on kielletty?

Avotulen tekeminen on kielletty, jos Ilmatieteen laitos on antanut maastopalovaroituksen tai jos olosuhteet, kuten kuivuus tai tuuli, lisäävät palon leviämisriskiä. Tällöin tulen sytyttäminen on ehdottomasti vältettävä.

Turvallinen tulenteko

Ennen tulen sytyttämistä varmista seuraavat asiat:

• Sammutusvälineet: Varaa sammutusvälineitä, kuten vettä tai sammutuspeite, jo ennen sytytystä.
• Sijainti: Valitse tulen paikka siten, että se ei ole rakennusten, sähköjohtojen tai helposti syttyvien materiaalien lähellä.
• Valvonta: Tulta ei saa jättää vartioimatta. Tuuli voi aiheuttaa äkillisen leviämisen.
• Sammuttaminen: Sammuta tuli huolellisesti ja varmista, että se on täysin sammunut ennen alueelta poistumista.

Ilmoitusvelvollisuus

Jos tulenteko aiheuttaa runsaasti savua, kuten risujen poltossa tai kulotuksessa, on tehtävä ilmoitus pelastuslaitokselle etukäteen. Ilmoitus tulee tehdä mahdollisimman aikaisin ennen toiminnan aloitusta.

Muista vastuu

Tulen sytyttäjä on aina vastuussa tulesta ja sen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Huolellisuus ja varovaisuus ovat avainasemassa tulipalojen ehkäisemisessä.

Lisätietoja ja tarkempia ohjeita löydät Pelastustoimen verkkosivuilta https://pelastustoimi.fi/koti-ja-arki/tulen-kasittely/avotuli

Riittävä nesteen saanti on vaelluksella yksi tärkeimmistä perusasioista. Juotavaa vettä tarvitaan janoon, mutta myös esimerkiksi ruoanlaittoon ja ensiaputilanteisiin. Siksi on tärkeää suunnitella vesihuolto huolella jo ennen retkeä.

Ota mukaan riittävän kokoinen vesiastia. Esimerkiksi litran pullo tai juomapussi on hyvä lähtökohta. Vaikka luonnosta voi löytää vettä, on tärkeää, että pystyt myös kuljettamaan puhdasta vettä mukanasi tarpeen mukaan.

Älä pelkää luonnon vesiä. Monet joet ja purot tarjoavat hyvälaatuista vettä, vaikka väri voi hämätä. Maa-aines voi värjätä veden ruskeaksi, mutta se ei tarkoita, että vesi olisi huonoa tai vaarallista.

Veden puhdistaminen on silti suositeltavaa. Valitse itsellesi sopivin menetelmä. Suodattimet, vedenpuhdistustabletit ja keittäminen ovat yleisimpiä ja toimivia vaihtoehtoja. Näin voit varmistua siitä, että juomavesi on turvallista.

Suunnittele vesihuolto koko vaelluksen ajaksi. Vältä turhaa painolastia kantamalla vettä vain tarpeeseen. Jatkuva veden kantaminen voi tehdä rinkasta raskaamman kuin on tarpeen. Tarkista kartasta etukäteen vedenottopaikat, joissa on virtaavaa vettä, lähteitä tai kaivoja. Virtaava vesi on usein parempilaatuista kuin seisova, mutta kannattaa myös tarkistaa mistä vesi on peräisin. Esimerkiksi suoalue voi heikentää veden laatua.

Huolellisella suunnittelulla varmistat, että vettä on saatavilla koko matkan ajan ilman liiallista kantamista. Pysy nesteytettynä ja nauti turvallisesti luonnon rauhasta.

Mukavia ja turvallisia vaelluksia!

Kalottireitti on noin 800 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee Norjan, Suomen ja Ruotsin pohjoisissa osissa. Reitti alkaa Norjan Koutokeinosta ja suuntaa etelään halki arktisten ylänköjen, erämaiden ja vuoristolaaksojen. Se tarjoaa vaeltajalle monipuolisen läpileikkauksen Pohjois-Skandinavian luonnosta ja kulttuurimaisemista.

Pohjoisesta aloittaessa reitti alkaa Norjan Koutokeinosta, jonka jälkeen saavutaan Käsivarren erämaa-alueelle, joka on Suomen laajin tietön erämaa. Suomen puolella Kalottireitti kulkee noin 70 kilometrin matkan. Reitti kulkee mm. Mallan luonnonpuiston halki. Tämä on yksi Suomen vanhimmista suojelualueista ja tunnetaan ainutlaatuisesta alppikasvillisuudestaan sekä näyttävistä maisemista Kilpisjärven ympäristössä. Mallan jälkeen reitti jatkuu kohti Ruotsin tuntureita. Tunturimaisema on avoin, kivikkoinen ja karu, mutta samalla vaikuttavan rauhallinen. Vaeltaja voi kohdata riekkoja, kiirunoita ja poroja tunturien keskellä.

Ruotsista reitti siirtyy Norjan puolelle kohti Øvre Dividalin kansallispuistoa. Alueen maisema on vaihteleva: jylhiä vuoria, kirkasvetisiä jokia ja vehreitä laaksoja. Puiston maastonmuodot kertovat jääkauden voimasta, ja alueella kasvaa harvinaisia kasveja, jäkäliä ja sieniä. Dividalenin alueella elää myös suurpetoja sekä uhanalainen naali pesii tällä alueella. Keväisin alue toimii tärkeänä poronhoitoalueena, kun porot siirtyvät poikimisalueilleen.

Matka jatkuu takaisin Ruotsin puolelle, jossa Kalottireitti yhdistyy laajaan kansallispuistoverkostoon. Reitin varrella sijaitsevat muun muassa Abiskon ja Padjelantan kansallispuistot sekä ikoninen Kebnekaisen vuoristoalue. Luonto muuttuu asteittain metsäisemmäksi, mutta maisemat pysyvät monimuotoisina. Vaeltaja kohtaa vuoristojärviä, kivikkoisia polkuja ja vihreitä laaksoja.

Kalottireitti päättyy joko Ruotsin Kvikjokkiin tai Norjan Sulitjelmaan vaeltajan valinnasta riippuen. Molemmat reitit tarjoavat vaikuttavan päätöksen pitkälle vaellukselle, joka on kuljettanut läpi kolmen maan puhtaan ja koskemattoman luonnon.

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla, ja se tarjoaa kävijöilleen monipuolisen katsauksen Suomen luonnon ja kulttuurihistorian helmiin. Alue tunnetaan erityisesti vanhoista metsistään, monimuotoisista suotyypeistään ja perinnemaisemistaan.

Puistosta löytyy muun muassa Mäntyharjun aarnimetsäalue, joka ei ole kooltaan suuri, mutta sitäkin vaikuttavampi. Alueella kasvaa jopa 400 vuotta vanhoja mäntyjä, ja sen rauha sekä luonnontilainen tunnelma tekevät siitä erityisen vierailukohteen.

Seitsemisharju on näyttävä harjumuodostelma, joka kulkee halki kansallispuiston ja tarjoaa retkeilijöille vaihtelevia maisemia. Harjun reitit sopivat niin päiväretkeilijöille kuin pidempään vaellukseenkin.

Puiston laajat suoalueet ovat tärkeä osa sen maisemaa ja ekosysteemiä. Ne tarjoavat mahdollisuuden havainnoida luonnon monimuotoisuutta ja rauhoittua avarien maisemien äärelle.

Historiallisesti kiinnostava kohde on Koveron perinnetila, jossa voi tutustua entisajan maaseutuelämään. Tilalla ylläpidetään vanhoja viljely- ja karjanhoitotapoja, ja siellä järjestetään opastettuja kierroksia erityisesti kesäisin.

Luontomatkailusta kiinnostuneille on luvassa erityinen mahdollisuus: Villi Luonto järjestää toukokuussa kahden yön mittaisen ohjatun retken Seitsemisen kansallispuistoon. Retki tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kokea alueen parhaat kohteet asiantuntevan oppaan johdolla, turvallisesti ja kiireettömästi.

Seitsemisen kansallispuisto kutsuu luonnon ystäviä rauhoittumaan, tutkimaan ja kokemaan – tervetuloa retkelle!

Varangin niemimaan kansallispuisto Pohjois-Norjassa tarjoaa vaeltajalle kokemuksen, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Täällä pohjoisen äärillä maisemat avautuvat uskomattoman avarina. Horisontti tuntuu jatkuvan loputtomiin, ja karu tundra levittäytyy jalkojen juureen hiljaisena ja vaikuttavana.

Tundran karuus ei kuitenkaan tarkoita yksitoikkoisuutta. Alueen geologia on ainutlaatuinen: jylhiä kalliomuotoja, ikiaikaisia laaksoja ja silmänkantamattomiin jatkuvia rinteitä, jotka haastavat sopivasti myös kokeneemman vaeltajan. Jokainen kilometri tuo mukanaan uudenlaista maisemaa ja tunnelmaa. Sää voi muuttua hetkessä kirkkaasta paisteesta sumuun ja tuuleen, mikä tekee retkestä entistä elävämmän.

Jos on onnekas ja tarkkaavainen, saattaa tundralla kohdata myös arktisen harvinaisuuden – naalin. Tämä uhanalainen ja viehättävä eläin on yksi alueen todellisista helmistä, ja sen näkeminen on elämys vaeltajalle.

Vaellus Varangilla ei ole vain matka luonnon halki. Se on sukellus pohjoisen rytmiin ja rauhaan. Päivän päätteeksi leiri kohoaa hiljaiselle tunturiylängölle, mistä avautuu maisema yli ikiaikaisten tuntureiden. Siinä hetkessä voi todella tuntea olevansa osa jotakin suurempaa.

Kevään vaihtuessa kesäksi luonto herää eloon ja retkeilijöiden odotus palkitaan. Aurinko paistaa pidempään, päivät lämpenevät ja metsät täyttyvät lintujen laulusta. Nyt on täydellinen hetki suunnata ulos ja avata kesäretkeilykausi.

Keväällä retkeilyssä on omat erityiset etunsa. Ilma on raikas ja polut ovat vielä rauhallisia, sillä varsinainen retkeilysesonki ei ole käynnistynyt. Suosituimmillakin reiteillä riittää tilaa nauttia luonnosta omassa tahdissa. Lisäksi kevät on ihanteellinen aika vaelluksen suunnitteluun. Kesän vaellusreissua voi alkaa harjoitella kevyemmillä päiväretkillä tai viikonloppuvaelluksilla.

Toinen kevään ehdoton etu on hyttysten puuttuminen. Kun luonnon vihreys alkaa vallata maisemaa mutta ötökät eivät vielä ole liikkeellä, retkeily on erityisen nautinnollista. Raikas kevätilma ja valon lisääntyminen tekevät retkeilystä virkistävää ja antavat energiaa pitkän talven jälkeen.

Kevät on myös hyvää aikaa päivittää retkeilyvarusteet ja tutustua tarjontaan. Retkeilykurssit, ohjatut vaellukset ja varustehankinnat kannattaa suunnitella ajoissa, jotta kesän seikkailuista saa kaiken irti.

Lähde siis nauttimaan keväisestä luonnosta, tutki uusia reittejä ja anna retkeilyinnostuksen kasvaa kohti kesän pidempiä vaelluksia!

Vaellus luonnossa tarjoaa unohtumattomia elämyksiä, mutta joskus on mukava antaa jonkun muun kantaa suunnittelun vastuu ja keskittyä vain nauttimaan matkasta. Ohjatulla vaelluksella voit heittäytyä hetkeen ja antaa oppaan huolehtia reitistä, aikatauluista ja turvallisuudesta.

Opit uutta ja kehityt

Vaelluksella oppii aina jotain uutta, oli kokemusta kuinka paljon tahansa. Oppaalla on arvokasta tietoa reitin erityispiirteistä, luonnosta ja vaellustekniikoista. Samalla opit muilta osallistujilta, ja kokemusten jakaminen rikastuttaa omaa retkeilytaitoasi.

Samanhenkistä seuraa

Ohjatut vaellukset keräävät yhteen ihmisiä, jotka jakavat saman kiinnostuksen luontoon ja vaeltamiseen. Se on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin, solmia ystävyyksiä ja jakaa retkikokemuksia. Moni löytääkin vaelluksilta pitkäaikaisia vaelluskavereita.

Saat enemmän irti kohteesta

Oppaan johdolla kohteesta saa irti paljon enemmän. Reitin varrella voi kuulla tarinoita alueen historiasta, luonnosta ja maamerkeistä, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta.

Turvallisuus ja jaksaminen huomioitu

Ohjatulla vaelluksella turvallisuus on etusijalla. Opas tuntee reitin, osaa arvioida sääolosuhteet ja varmistaa, että jokainen pysyy mukana vauhdissa. Tämä tuo mielenrauhaa etenkin pidemmillä tai haastavammilla reiteillä.

Ohjatulle vaellukselle osallistuminen on hieno tapa nauttia luonnosta huolettomammin, oppia uutta ja kohdata samanhenkisiä ihmisiä. Pakkaa rinkkasi ja lähde matkaan – luonto kutsuu!

Vaelluskengät ovat yksi tärkeimmistä varusteista, kun suuntaat luontoon. Oikean kengän valinnassa tärkeintä on löytää malli, joka sopii juuri sinun jalkaasi ja kuljettavaan maastoon – pelkkä ulkonäkö ei ratkaise.

Kevyt vai tukevampi kenkä?

Valinnan lähtökohtana on aina maasto, jossa aiot kulkea. Kevyemmät kengät tai vaelluslenkkarit sopivat erinomaisesti helpompikulkuisille poluille ja päiväretkille, tarjoten joustavuutta ja luonnollisempaa askellusta. Raskaammat, nilkkaa tukevat kengät puolestaan antavat suojaa epätasaisemmassa maastossa ja raskaampaa kantamusta kannettaessa.

Istuvuus on kaiken A ja O

Jokaisen jalka on yksilöllinen, joten kenkien lesti eli kengän muoto on ratkaiseva tekijä mukavuuden kannalta. Kenkien tulisi istua melko napakasti, mutta jättää varpaille riittävästi liikkumavaraa. Liian kapea tai puristava lesti voi johtaa hiertymiin ja rakkoihin, kun taas liian väljä kenkä aiheuttaa jalan liukumista ja hankausta.

Muista varata tilaa turpoamiselle

Vaelluksen aikana jalat turpoavat luonnollisesti, joten on tärkeää, että kengissä on riittävästi tilaa tälle. Suositeltavaa on valita kenkä, jossa on noin peukalonleveyden verran tilaa varpaiden edessä. Näin vältät kynsien lyömisen kengän kärkeen alamäissä ja annat jalan elää vapaasti pitkän päivän aikana.

Kokeile ja testaa

Ennen ostopäätöstä on hyvä testata kenkiä kunnolla. Kävele niillä ylämäkeen, alamäkeen ja epätasaisilla pinnoilla, jos mahdollista. Käytä testatessa myös niitä sukkia, joita aiot retkilläsi käyttää.

Vaelluskenkien valinta on yksilöllinen prosessi, joka vaatii aikaa ja huolellisuutta – mutta kun löydät sen oikean parin, se tekee jokaisesta askeleesta luonnossa nautinnon. Ota siis aikaa ja anna jalkojesi kertoa, mikä kenkä on sinulle paras!

Haaveiletko vaelluksesta, mutta kaipaat opastusta ja varmuutta ennen pidempiä retkiä? Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus harjoitella erätaitoja keväisessä Repoveden kansallispuistossa kokeneen vaellusoppaan johdolla.

Tule mukaan viikonlopun mittaiselle kurssille, jossa opit muun muassa lukemaan maastokarttaa, suuntaamaan kompassilla, suunnittelemaan reittejä ja tekemään tulet. Repoveden laajat metsät ja jylhät maastot tarjoavat upeat puitteet vaellusharjoitteluun.

Kurssin aikana kuljetaan noin 25 kilometriä Repoveden kansallispuiston poluilla, ja aikataulu on joustava. Päivittäiset vaellukset ovat maltillisia, joten tämä sopii mainiosti ensimmäiseksi parin yön vaellukseksi tai harjoitukseksi ennen pidempää seikkailua. Vaelluksella jää runsaasti aikaa leiriytymiseen, vaellusrutiinien harjoitteluun ja retkikokkaamiseen.

Oppaana toimii kokenut vaellusopas Mika Mannonen, jonka ohjauksessa pääset harjoittelemaan rauhallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Mikan rento ja huumorintajuinen ote takaa, että opit uutta ilman turhaa suorittamista.

Kurssille osallistuminen ei vaadi erityistä varustearsenaalia – suosittelemme ottamaan mukaan ne varusteet, joilla aiot jatkossa vaeltaa. Opas auttaa varustehankinnoissa ja -vuokrauksessa, ja apua saa myös ilmoittautuneille perustetussa WhatsApp-ryhmässä.

Jos vaelluskipinä on syttynyt ja haluat kehittää taitojasi turvallisesti asiantuntevan oppaan kanssa, tämä kurssi on juuri sinua varten. Lähde rohkeasti mukaan ja anna Repoveden keväinen luonto hurmata sinut!

Ilmoittaudu mukaan ja ota ensiaskeleesi kohti luontoseikkailuja!