Kuukausi: toukokuu 2025

Avotulen tekeminen, kuten nuotion sytyttäminen, on monelle osa luonnossa liikkumisen elämyksiä. Tulen käsittelyyn liittyy kuitenkin merkittäviä turvallisuusriskejä, ja siksi on tärkeää noudattaa ohjeita ja määräyksiä.

Mikä on avotuli?

Avotulella tarkoitetaan tulen käyttöä, jossa tuli voi päästä irti maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi nuotiot, risujen poltto, kokot, kertakäyttögrillit ja risukeittimet. Avotulen tekemiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Milloin avotulen teko on kielletty?

Avotulen tekeminen on kielletty, jos Ilmatieteen laitos on antanut maastopalovaroituksen tai jos olosuhteet, kuten kuivuus tai tuuli, lisäävät palon leviämisriskiä. Tällöin tulen sytyttäminen on ehdottomasti vältettävä.

Turvallinen tulenteko

Ennen tulen sytyttämistä varmista seuraavat asiat:

• Sammutusvälineet: Varaa sammutusvälineitä, kuten vettä tai sammutuspeite, jo ennen sytytystä.
• Sijainti: Valitse tulen paikka siten, että se ei ole rakennusten, sähköjohtojen tai helposti syttyvien materiaalien lähellä.
• Valvonta: Tulta ei saa jättää vartioimatta. Tuuli voi aiheuttaa äkillisen leviämisen.
• Sammuttaminen: Sammuta tuli huolellisesti ja varmista, että se on täysin sammunut ennen alueelta poistumista.

Ilmoitusvelvollisuus

Jos tulenteko aiheuttaa runsaasti savua, kuten risujen poltossa tai kulotuksessa, on tehtävä ilmoitus pelastuslaitokselle etukäteen. Ilmoitus tulee tehdä mahdollisimman aikaisin ennen toiminnan aloitusta.

Muista vastuu

Tulen sytyttäjä on aina vastuussa tulesta ja sen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Huolellisuus ja varovaisuus ovat avainasemassa tulipalojen ehkäisemisessä.

Lisätietoja ja tarkempia ohjeita löydät Pelastustoimen verkkosivuilta https://pelastustoimi.fi/koti-ja-arki/tulen-kasittely/avotuli

Riittävä nesteen saanti on vaelluksella yksi tärkeimmistä perusasioista. Juotavaa vettä tarvitaan janoon, mutta myös esimerkiksi ruoanlaittoon ja ensiaputilanteisiin. Siksi on tärkeää suunnitella vesihuolto huolella jo ennen retkeä.

Ota mukaan riittävän kokoinen vesiastia. Esimerkiksi litran pullo tai juomapussi on hyvä lähtökohta. Vaikka luonnosta voi löytää vettä, on tärkeää, että pystyt myös kuljettamaan puhdasta vettä mukanasi tarpeen mukaan.

Älä pelkää luonnon vesiä. Monet joet ja purot tarjoavat hyvälaatuista vettä, vaikka väri voi hämätä. Maa-aines voi värjätä veden ruskeaksi, mutta se ei tarkoita, että vesi olisi huonoa tai vaarallista.

Veden puhdistaminen on silti suositeltavaa. Valitse itsellesi sopivin menetelmä. Suodattimet, vedenpuhdistustabletit ja keittäminen ovat yleisimpiä ja toimivia vaihtoehtoja. Näin voit varmistua siitä, että juomavesi on turvallista.

Suunnittele vesihuolto koko vaelluksen ajaksi. Vältä turhaa painolastia kantamalla vettä vain tarpeeseen. Jatkuva veden kantaminen voi tehdä rinkasta raskaamman kuin on tarpeen. Tarkista kartasta etukäteen vedenottopaikat, joissa on virtaavaa vettä, lähteitä tai kaivoja. Virtaava vesi on usein parempilaatuista kuin seisova, mutta kannattaa myös tarkistaa mistä vesi on peräisin. Esimerkiksi suoalue voi heikentää veden laatua.

Huolellisella suunnittelulla varmistat, että vettä on saatavilla koko matkan ajan ilman liiallista kantamista. Pysy nesteytettynä ja nauti turvallisesti luonnon rauhasta.

Mukavia ja turvallisia vaelluksia!

Kalottireitti on noin 800 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee Norjan, Suomen ja Ruotsin pohjoisissa osissa. Reitti alkaa Norjan Koutokeinosta ja suuntaa etelään halki arktisten ylänköjen, erämaiden ja vuoristolaaksojen. Se tarjoaa vaeltajalle monipuolisen läpileikkauksen Pohjois-Skandinavian luonnosta ja kulttuurimaisemista.

Pohjoisesta aloittaessa reitti alkaa Norjan Koutokeinosta, jonka jälkeen saavutaan Käsivarren erämaa-alueelle, joka on Suomen laajin tietön erämaa. Suomen puolella Kalottireitti kulkee noin 70 kilometrin matkan. Reitti kulkee mm. Mallan luonnonpuiston halki. Tämä on yksi Suomen vanhimmista suojelualueista ja tunnetaan ainutlaatuisesta alppikasvillisuudestaan sekä näyttävistä maisemista Kilpisjärven ympäristössä. Mallan jälkeen reitti jatkuu kohti Ruotsin tuntureita. Tunturimaisema on avoin, kivikkoinen ja karu, mutta samalla vaikuttavan rauhallinen. Vaeltaja voi kohdata riekkoja, kiirunoita ja poroja tunturien keskellä.

Ruotsista reitti siirtyy Norjan puolelle kohti Øvre Dividalin kansallispuistoa. Alueen maisema on vaihteleva: jylhiä vuoria, kirkasvetisiä jokia ja vehreitä laaksoja. Puiston maastonmuodot kertovat jääkauden voimasta, ja alueella kasvaa harvinaisia kasveja, jäkäliä ja sieniä. Dividalenin alueella elää myös suurpetoja sekä uhanalainen naali pesii tällä alueella. Keväisin alue toimii tärkeänä poronhoitoalueena, kun porot siirtyvät poikimisalueilleen.

Matka jatkuu takaisin Ruotsin puolelle, jossa Kalottireitti yhdistyy laajaan kansallispuistoverkostoon. Reitin varrella sijaitsevat muun muassa Abiskon ja Padjelantan kansallispuistot sekä ikoninen Kebnekaisen vuoristoalue. Luonto muuttuu asteittain metsäisemmäksi, mutta maisemat pysyvät monimuotoisina. Vaeltaja kohtaa vuoristojärviä, kivikkoisia polkuja ja vihreitä laaksoja.

Kalottireitti päättyy joko Ruotsin Kvikjokkiin tai Norjan Sulitjelmaan vaeltajan valinnasta riippuen. Molemmat reitit tarjoavat vaikuttavan päätöksen pitkälle vaellukselle, joka on kuljettanut läpi kolmen maan puhtaan ja koskemattoman luonnon.